Monument Valley 2

Jos etsit peliä, joka yhdistää taiteellisuuden ja aivopähkinät, Monument Valley 2 on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Tämä peli on jatkoa suositulle Monument Valley -pelille ja tuo mukanaan paitsi upeita visuaalisia elämyksiä, myös aivonystyröitä kutkuttavia haasteita. Lähdetäänpä katsomaan, mitä kaikkea tämä peli tarjoaa.

Ensimmäinen siirto: kokeile, miten maailma taipuu

Pelissä eteneminen alkaa hyvin konkreettisesti: katson ympärilläni olevaa rakennelmaa ja päätän, mihin suuntaan hahmo voisi kulkea. Monument Valley 2:n maailma ei kuitenkaan noudata tavallisen kartan tai realistisen arkkitehtuurin sääntöjä. Näkymä voi näyttää mahdottomalta, mutta kun siirrän ympäristön osaa, reitti saattaa yhdistyä uudella tavalla. Ensimmäinen hyödyllinen tapa pelata onkin kokeilla pieniä muutoksia yksi kerrallaan sen sijaan, että etsisin heti yhtä oikeaa ratkaisua.

Tämä tekee ohjauksesta helposti lähestyttävän myös silloin, kun en yleensä pelaa pulmapelien kaltaisia pelejä. Minun ei tarvitse opetella monimutkaista painikeyhdistelmää, vaan huomio pysyy siinä, mitä näkymässä tapahtuu ja millainen liike voisi auttaa Roa tai hänen tytärtään. Kosketusnäytöllä on silti syytä olla tarkka: kiireinen napauttelu voi johtaa siihen, että valitsen eri kohdan kuin tarkoitin. Rauhallinen kokeilu sopii pelin rytmiin paremmin kuin nopea sormien liike.

Kun jokin rakenne liikkuu, reitin muuttuminen kertoo heti, oliko kokeilu mielekäs. Tämä palaute on pelin keskeinen ilo: en saa pitkää ohjekirjaa, vaan näen muutoksen ja voin päätellä siitä seuraavan siirron. Jos en tiedä, mistä aloittaa, tarkastelen ensin koko näkymää ja etsin osia, jotka näyttävät liikkuvilta tai joihin hahmo voisi yltää. Sitten kokeilen yhtä mahdollisuutta kerrallaan. Näin pulma pysyy ymmärrettävänä eikä muutu satunnaiseksi ruudun tökkimiseksi.

Äidistä ja tyttärestä kertova tarina

Monument Valley 2 ei ole vain tavallinen pulmapeli, vaan siinä on syvällinen tarina, joka kertoo äidin ja tyttären matkasta surrealistisessa maailmassa. Pelin visuaalinen tyyli on kuin taideteos, ja sen värimaailma sekä geometriset muodot ovat yksinkertaisesti lumoavia. Pelin aikana pelaaja ohjaa Ro-nimistä äitiä ja hänen tytärtään, ja heidän suhteensa kehittyy tarinan edetessä.

Tarina toimii minusta parhaiten silloin, kun annan sen kulkea pulmien rinnalla enkä odota sen selittävän jokaista tapahtumaa sanoin. Hahmojen matka ja tapa, jolla he liikkuvat ympäristössä, tuovat tilanteisiin tunnetta, vaikka pelaaminen keskittyy ennen kaikkea reitin löytämiseen. Tämä vähäeleisyys on myös makuasia: jos kaipaat pitkiä keskusteluja, selkeitä juonenkäänteitä tai yksityiskohtaista maailmanselitystä, tämä ei ole siihen paras valinta. Täällä tunnelma rakentuu enemmän kuvista ja tekemisestä.

Äidin ja tyttären mukana kulkeminen vaikuttaa siihen, miten luen pulmia. En ajattele jokaista näkymää vain irrallisena lukituksena, joka pitää avata, vaan osana yhteistä matkaa. Hahmojen suhde antaa visuaalisille muutoksille lempeämmän sävyn kuin monessa kilpailullisessa tai kiireeseen nojaavassa pelissä. Se tekee kokemuksesta sopivan myös pelaajalle, joka haluaa rauhallista tekemistä ilman vastustajan voittamista tai tulostaulukon tavoittelua.

Kun liike palkitsee ja seuraava pulma kutsuu

Kun ratkaisen pulman, kiinnitän huomiota siihen, miten liike muuttaa koko näkymän: oikea siirto avaa reitin ja antaa samalla vihjeen siitä, mitä ympäristön osat tekevät. Se tekee jatkamisesta luontevaa, mutta myös tauosta helpon, sillä voin palata myöhemmin tarkastelemaan samaa rakennelmaa uusin silmin. Seuraavaksi punnitsen, millaiselle pelaajalle tällainen rauhallinen rytmi sopii parhaiten.

Visuaalisuus ja äänimaailma

Pelin visuaalinen ilme on uskomattoman kaunis. Jokainen taso on kuin oma pieni taideteoksensa, ja visuaalinen tyyli on saanut inspiraationsa Escherin taiteesta, mikä tuo mukanaan optisia illuusioita ja luovia haasteita. Äänimaailma täydentää visuaalista ilmettä erinomaisesti – pelin rauhallinen ja mietiskelevä musiikki luo täydellisen tunnelman rentouttavaan pelaamiseen.

Visuaalisen tyylin käytännöllinen vahvuus on se, että pulman tärkeät osat erottuvat usein ympäristöstä. Värit, muodot ja niiden väliset rajat auttavat huomaamaan, mihin kannattaa kiinnittää huomio. Silti kauneus voi myös hidastaa etenemistä: saatan jäädä katselemaan näkymää, vaikka seuraava tehtävä olisi jo lähellä. En pidä tätä suurena haittana, mutta jos haluat peliltä jatkuvaa toimintaa tai tiheää ärsyketulvaa, rauhallinen esitystapa voi tuntua liian verkkaiselta.

Äänimaailman merkityksen huomaa etenkin silloin, kun pelaan ilman kiirettä ja annan kappaleiden tukea keskittymistä. Tunnelmallinen musiikki ei työnnä minua kohti kiireisiä ratkaisuja, vaan auttaa pysähtymään ennen seuraavaa kokeilua. Arjessa tämä sopii esimerkiksi lyhyeen rauhoittumishetkeen päivän keskellä: voin avata pelin, keskittyä yhteen näkymään ja palata muihin askareisiin, kun sopiva kohta tulee vastaan. Äänet eivät kuitenkaan korvaa hyvää näyttöä tai rauhallista paikkaa, jos haluan tarkastella pieniä muotoja kunnolla.

Palautteen rytmi: kokeilu, muutos ja oivallus

Pelissä onnistumisen tunne syntyy pienistä syy-seuraussuhteista. Kosketan ympäristön osaa, näen rakennelman muuttuvan ja tarkistan, avautuiko uusi reitti. Jos hahmo ei pääse eteenpäin, se ei välttämättä tarkoita, että koko ajatukseni oli väärä; ehkä muutin oikeaa osaa, mutta en vielä oikeaan asentoon. Tällainen palaute kannustaa korjaamaan suunnitelmaa sen sijaan, että aloittaisin pulman mielessäni kokonaan alusta.

Yksi hyvä tapa välttää turhautumista on huomata, milloin toistan täsmälleen saman siirron saamatta uutta tietoa. Silloin pysähdyn, katson näkymää eri suunnasta ja mietin, onko jokin muu liikuteltava elementti jäänyt huomaamatta. Pelin optiset illuusiot tekevät tästä tärkeää: se, mikä kuvassa näyttää yhdeltä jatkuvalta tasolta, voi toimia eri tavalla kuin oletan. Kun vaihdan näkökulmaa ajattelussani, en vain kosketusliikkeessä, pulma usein alkaa avautua.

Välillä ratkaisu löytyy vasta kokeilemalla, joten pelaaminen ei ole pelkkää huolellista päättelyä. Minulle toimiva tasapaino on käyttää ensin hetki suunnitteluun ja sitten testata ajatusta ilman pelkoa epäonnistumisesta. Näkymän muuttuminen on jo itsessään vihje, vaikka se ei veisi suoraan maaliin. Tällainen oppiminen tekee onnistumisesta ansaitun tuntuisen: palkinto ei ole vain eteneminen, vaan se, että ymmärrän aiempaa paremmin, miten juuri tämä rakennelma toimii.

Pelimekaniikka ja pulmat

Pelin mekaniikka on suunniteltu niin, että se on helppo oppia, mutta haastava hallita. Pelaajan tehtävänä on ohjata äitiä ja tytärtä läpi erilaisten arkkitehtonisten ihmeiden, joissa optiset harhat ja mahdottomat rakenteet ovat arkipäivää. Pulmat ovat kekseliäitä ja vaativat pelaajalta luovuutta sekä ajattelua "laatikon ulkopuolelta". Vaikka pulmat saattavat olla haastavia, niiden ratkaiseminen tuo valtavan tyydytyksen tunteen.

Helppo aloitus ei tarkoita sitä, että jokainen pulma ratkeaisi heti. Vaikeus tulee ennen kaikkea siitä, että minun täytyy irrottautua tavallisista oletuksista siitä, mikä on ylhäällä, alhaalla tai samalla tasolla. Jos reitti näyttää katkeavan, tarkistan ensin, voiko ympäristöä muuttaa niin, että kaksi erillistä osaa kohtaavat. Jos se ei auta, kokeilen, pitääkö hahmo siirtää ennen rakenteen liikuttamista. Näiden vaihtoehtojen järjestelmällinen testaaminen on hyödyllisempää kuin arvausten kasaaminen.

Myös Roan ja hänen tyttärensä ohjaaminen tuo pulmiin oman sävynsä. En keskity vain siihen, miten yksi hahmo pääsee pisteestä toiseen, vaan huomioin tilanteen, jossa kaksi hahmoa ovat samalla matkalla. Tämä tekee etenemisestä tarinallisesti kiinnostavampaa, mutta samalla se voi vaatia tavallista tarkempaa havainnointia. Jos olen tottunut pulmiin, joissa jokaisella tasolla on yksi selkeä sääntö ja yksi nopea ratkaisu, pelin tilalliset yllätykset voivat aluksi tuntua oudoilta.

Kenelle tämä sopii – ja milloin valitsisin muuta

Suosittelen peliä erityisesti ihmiselle, joka nauttii visuaalisista pulmista mutta ei halua jännitteistä kilpailua. Se sopii hyvin hetkiin, jolloin haluan keskittyä yhteen tehtävään kerrallaan: esimerkiksi työpäivän jälkeen, rauhallisessa odotustilassa tai kotona ennen nukkumaanmenoa. Pelin selkeä perusidea auttaa pääsemään alkuun ilman pitkää valmistautumista, mutta sen optiset ratkaisut tarjoavat silti pohdittavaa. Se on myös luonteva valinta, jos arvostat peleissä tunnelmaa ja taiteellista esitystapaa yhtä paljon kuin itse pulmien ratkaisemista.

Toisenlaista peliä kannattaa etsiä, jos kaipaat pitkiä pelisessioita, jatkuvaa toimintaa, vaikeita sääntöjärjestelmiä tai syvällistä strategista optimointia. Monument Valley 2:n viehätys ei ole siinä, että se kuormittaisi pelaajaa monella rinnakkaisella tavoitteella. Se ei myöskään ole paras valinta, jos haluat pulmapelin, jossa ratkaisu perustuu ensisijaisesti laskemiseen, sanoihin tai tarkkoihin sääntöketjuihin. Tässä tärkeintä on hahmottaa näkymä ja kokeilla, miten sen osat liittyvät toisiinsa.

Kun vertaan sitä tavallisiin äly- ja pulmapelien vaihtoehtoihin, huomaan, että kokemus painottaa tilallista havainnointia enemmän kuin pistemääriä tai nopeutta. Monet pulmapelit houkuttelevat pelaamaan samaa haastetta yhä uudelleen paremman tuloksen vuoksi; tässä huomio pysyy yksittäisen näkymän oivaltamisessa ja matkassa eteenpäin. Jos taas haluan rajattomasti toistettavaa haastetta tai mahdollisuuden kehittää taitoa samassa pelimuodossa pitkään, jokin muu pulmapeli voi palvella paremmin. Tämän pelin vahvuus on harkittu, viimeistelty kokonaisuus, ei loputon määrä samanlaisia kierroksia.

Arjen käyttö: lyhyt tauko ilman kiireen tuntua

Kuvitellaan tavallinen iltapäivä, jolloin odotan tapaamista ja minulla on hetki omaa aikaa. Avaan pelin, ratkaisen osan pulmaa ja huomaan, etten tarvitse pitkää pelisessiota saadakseni tilanteesta jotain irti. Kun pääsen kohtaan, jossa haluan pitää tauon, voin laskea puhelimen alas sen sijaan, että yrittäisin kiirehtiä seuraavaan vaiheeseen. Tällaisessa käytössä pelin rauhallinen rytmi on etu: se antaa tekemistä, mutta ei vaadi jatkuvaa reagoimista.

Toinen käytännöllinen tapa on pelata silloin, kun kaipaan tekemistä, joka suuntaa huomion pois uutisvirrasta ja jatkuvasta selaamisesta. Yhden pulman äärellä minun täytyy katsella, päätellä ja kokeilla, joten kokemus tuntuu erilaiselta kuin lyhyiden sisältöjen selaaminen. Samalla en käyttäisi sitä ajon, liikkumisen tai muun huomiota vaativan toiminnan aikana. Optisten yksityiskohtien tarkastelu hyötyy siitä, että voin oikeasti pysähtyä ja keskittyä näyttöön.

Jos pelaat puhelimella väsyneenä tai näytön kirkkaus on heikko, pienet erot ympäristössä voivat olla vaikeampia huomata. Silloin kannattaa säätää näytön olosuhteet itselle sopiviksi ja pelata paikassa, jossa näen värit ja reunat selvästi. Tämä ei muuta pelin sääntöjä, mutta vähentää turhaa harhailua: joskus pulma ei tunnu vaikealta siksi, että en ymmärrä sitä, vaan siksi, etten ole huomannut olennaista osaa näkymästä.

Hinta, laite ja ostoa harkitsevan kysymykset

Peli maksaa 2,99 euroa, joten sitä ei kannata arvioida samalla tavalla kuin maksutonta peliä, jonka ansainta voisi näkyä jatkuvina tarjouksina tai muina keskeytyksinä. Minusta olennaisempi kysymys on, arvostatko rajattua, huolella rakennettua pulmakokemusta tarpeeksi, jotta maksat siitä suoraan. Jos pelaat vain harvoin ja odotat erittäin pitkää sisältöä, hinta voi tuntua vaikeammalta perustella. Jos taas etsit kaunista peliä, johon voi palata rauhallisissa hetkissä, ostos voi tuntua luontevalta.

Julkaisijana ja kehittäjänä on ustwo games, ja pelin julkaisuajankohta on 6.11.2017. Nykyinen versio on 3.11.505, ja vähimmäiskäyttöjärjestelmä on 9. Nämä tiedot auttavat tarkistamaan yhteensopivuutta ennen lataamista, mutta käytännössä suosittelen varmistamaan oman laitteen ohjelmiston ja vapaan tilan sovelluskaupasta ennen ostoa. Älypeli ei vaadi pelaajalta uutta pelilaitetta, mutta selkeä näyttö tekee geometrisista yksityiskohdista miellyttävämpiä seurata.

Pelin ikäluokitus on PEGI 3, joten se sopii ikämerkinnän puolesta myös pienille pelaajille. Silti ikäluokitus ei yksin kerro, jaksaako lapsi pulmia tai viihtyykö hän rauhallisessa etenemisessä. Aikuinen voi halutessaan pelata yhdessä lapsen kanssa ja kysyä, mitä reittiä tämä kokeilisi seuraavaksi; se tekee näkymien tutkimisesta yhteistä tekemistä ilman, että minun tarvitsee antaa heti ratkaisua. Jos pelaaja kaipaa äänekästä, nopeaa ja jatkuvasti palkitsevaa toimintaa, ikäluokituksesta huolimatta tämä ei välttämättä ole hänen suosikkinsa.

Monument Valley 2:n keskiarvo on 4,9, ja sillä on 83 tuhatta arviota sekä 27 tuhatta kirjallista arvostelua. Asennuksia on yli miljoona. Nämä luvut kertovat, että peli on löytänyt laajan yleisön, mutta ne eivät ratkaise sitä, sopiiko sen tyyli juuri minulle. Ostopäätöstä kannattaa tehdä ennen kaikkea sen perusteella, pidänkö rauhallisista optisista pulmista ja visuaalisesta tunnelmasta, en pelkän suosion perusteella.

Kun pulma päättyy ja uusi yritys alkaa

Pulman ratkaiseminen tuntuu palkinnolta, koska ympäristö ei vain anna minulle ilmoitusta onnistumisesta: näen reitin avautuvan ja hahmojen jatkavan matkaa. Siksi seuraavan kohdan aloittaminen tuntuu luontevalta. Haluan tietää, millainen uusi näkymä odottaa ja millä tavalla sen rakennetta pitää tällä kertaa lukea. Tämä toimintojen, palautteen ja oivalluksen ketju on syy, miksi avaan pelin uudelleen yhden tauon jälkeen.

Toisaalta etenemisen palkitsevuus voi olla myös rajoite. Jos ratkaisen pelin nopeasti tai en halua palata jo nähtyihin näkymiin, sen vetovoima ei välttämättä jatku yhtä pitkään kuin pelissä, jossa haasteet uusiutuvat loputtomasti. En valitsisi tätä ainoaksi peliksi, jos etsin jatkuvaa uutta sisältöä tai pitkää kehityspolkua. Sen sijaan näen sen tiiviinä kokemuksena, jonka parhaat hetket syntyvät keskittymisestä ja rauhallisesta etenemisestä, eivät tuntimäärien keräämisestä.

Jos jokin pulma pysäyttää minut, pidän pienen tauon mieluummin kuin alan naputella kaikkea järjestyksessä. Kun palaan, katson ensin kokonaisuutta ja kysyn itseltäni, mikä ympäristössä voisi liikkua ja mitä reitin pitää yhdistää. Tämä yksinkertainen uudelleenaloitus auttaa huomaamaan, että olin ehkä pitänyt yhtä rakennelman osaa koristeena, vaikka se olikin olennainen. Näin tauko ei katkaise kokemusta, vaan voi palauttaa huomion siihen, mitä pulma oikeastaan pyytää tekemään.

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan Monument Valley 2 on peli, joka tarjoaa paitsi visuaalista nautintoa, myös älyllistä haastetta. Se on peli, johon voi uppoutua ja joka tarjoaa rauhoittavan pakopaikan arjen kiireistä. Jos pidät peleistä, jotka yhdistävät taiteellisuuden ja älylliset haasteet, tämä on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Monument Valley 2 onnistuu olemaan enemmän kuin pelkkä peli; se on kokemus, joka jää mieleen pitkäksi aikaa.